perjantai 29. huhtikuuta 2011

Mekko-ompeluksia

Kevääseen kuuluu monia juhlia, seuraavana tietysti vappu. Ja juuri kun pääsiäisestä selvittiin! Ehdin muuten vielä viimeisille hiihtolenkeille mökillä pääsiäisenä, mutta hieman oli vähälumiset ladut..

Vapun jälkeen seuraakin joukko syntymäpäiviä, ja onhan siinä äitienpäiväkin. Syntymäpäiviä juhlistavat kummityttöni (11 v) sekä ystäväni tytär (3 v). Kummitytön pakettiin sujautan edellisellä kerralla esittelemäni retkipelin. Ystäväni tyttärelle taas ompelin kesäisen hellemekon (koska eikös se helle tule tänäkin kesänä!).




Mekon kangas on Ottobren mallistoa, Rovaniemen liikkeen viime kesäisestä loppuunmyynnistä. En silloin vielä tiennyt, mitä kankaasta tekisin, mutta oli vain pakko ostaa palanen, kun kuosi oli niin kiva! Ja tällaiseen kesämekkoon oikein passeli! Mekkoon otin kokovinkkiä Suuri Käsityölehden numerosta 5/2004, toivotaan että on sopiva 3-vuotiaalle. Toinen samanlainen mekko on mulla jo tekeillä, paljon pienempänä vain. Mutta siitä lisää myöhemmin!




Etukappaleessa olkainten kohdalla on kukkakoriste ja nappi. Virkatut kukkaset olen aikoinaan hankkinut Tiimarista ja sopivanväriset napit löytyivät nappilaatikosta.





Mekon kanssa sopii tietysti laittaa hiuksiin samaa sarjaa oleva pinni. Tein mekkokankaasta jojo-kukan, johon ohjeistusta löytyy esimerkiksi täältä. Koristeena on samanlainen virkattu kukka ja nappi kuin mekossakin. Pinni on ihan omista pinnivarastoista, kun nykyiseen lyhyeen hiusmalliin ei pinnejä juuri tarvita.

Tietysti kevään juhlijoille täytyy olla kortit, ja ne tekaisin samalla, kun ompelin mekkoa.





Ompelin kartonkikortteihin tuollaiset sutturakukkaset ihan vapaalla kädellä ja sellaisella vapaapaininjalalla (mikähän sen oikea nimi taas olikaan?). Tässä on kortit ainakin näille synttärisankareille, ja mahdollisesti yksi voisi olla äitienpäiväkortti vaikkapa mummille
.

Osallistun näillä viimeisimpään materiaalientuhoamishaasteeseen, eli MaMa-haasteeseen nro 8, jossa teemana kun oli kevään juhla.

Siskon Sylvikin on vähän edennyt:




Seuraavaksi pitäisi tehdä laskelmia selkäpalmikon sijoittamisesta. Nyt vain houkuttelisi tehdä kaikkea kesäisempää!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kevät tuli, lumi suli

... ja niin edelleen! Tuttu rallatus lapsuuden kevätleikeistä. Leikkeihin ja peleihin liittyi viimeisin MaMa-haaste, jonka teemana oli kivi-paperi-sakset. Haastetta tässä kyllä olikin, mutta hieman mietittyäni sain idean, joka itse asiassa onkin ollut mielessäni joskus, mutta jäänyt sitten toteuttamatta.




Kesällä tehdään kaikenlaisia retkiä ja piknikkejä. Siellä on pääosassa varmasti eväät, mutta myös jotain tekemistä on kiva olla mukana. Siispä värkkäsin tällaisen pelipussin.
Toisella puolen on Mylly-pelin pelikenttä:




Ja toisella puolen perinteinen jätkänshakki (ja kappas siellähän on jo voittaja!):




Tällaiseen pussukkaan muistelen nähneeni joskus ohjeita Suuri Käsityö-lehdessä, mutta siinä taisi olla pelkästään jätkänshakki-peli. Ja Novitassa oli joskus ohje virkattuun retkipelilautaan.

Pelinappulat ovat kiviä, jotka nappasin kukkapurkkien katekivistä. Niitä oli sattunut ihan liikaa yhden kukan juurelle. Paperi on mukana pelissä peliohjeiden muodossa. Tulostin ohjeet molempiin peleihin ja liimasin tukevamman paperin molemmin puolin. Ohjeet on varmuuden vuoksi hyvä olla mukana!




Ja sakset olivat oleellisesa roolissa haastetyön toteuttamisessa.




Tietysti kivi-paperi-sakset -teemaa voi käyttää pelissä, kun arvotaan aloittaja! Tämän kirjoitin myös peliohjeisiin.

Pussissa käytin kangasvarastoista löytyneitä kankaita. Vihreästä olen tehnyt joskus sohvatyynyjä ja raitakangas on Marimekon palalaarista taannoin löytynyt mallipala. Nyt vain mietin, kenelle pussin lahjoitan.. Lähipiirissä on eri-ikäisiä lapsia, ja syntymäpäiviä tulossa, mutta minkähän ikäisille nämä pelit oikein soveltuvat parhaiten?

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Välineurheilua

Arvatkaas, mikä tämä oikein on:




Ihmeellinen viritelmä, ja lankaa...





No sehän on mun uus peliväline kutomisvalmisteluihin, vyyhdinpuut!





Nyt passaa keriä vyyhtejä, ja vauhdilla! Eikä langat sotkeudu tuhannen solmulle, kun yksin kerii lankavyyhtiä sylistä kerälle. Eikä tarvi nakittaa ketään satunnaista uhria vyyhitä pitämään.

Tämä aarre oli päätymässä roskalavalle, mutta työkaverini oli niin huomaavainen, että pelasti kapistuksen minulle. Meillä oli ollut puhetta jo aikaa sitten, että haaveilen vyyhdinpuista, ja työkaverini muisteli, että hänen äidillään oli ollut sellaiset. Asia jäi sillä kertaa, mutta viime viikonloppuna sain viestiä, että tarvitsenko vyyhdinpuita vielä, nyt olisi sellaiset roskalavalle menossa. Vastasin oitis, että ottaa puut talteen, otan ne ilmomielin vastaan! Ja nyt olen toimivien vyyhdinpuiden onnellinen omistaja!

Niin ja noissa kuvissa taustalla näkyy jo aiemmin esittelemäni taulu Vallilan Bulevardi-kankaasta. Taulu on saanut kaverikseen sohvatyynyt, kun kangasta jäi sopivat palaset. Vieläkin tuota kangasta jäi pieni pala, saa nähdä mitä siitä sitten vielä keksisi ommella.